

Suomessa pyörätieverkostot ovat kattavat ja kevyenliikenteen väylät ovat hyvässä kunnossa. Melko tasainen, hieman kumpuileva maasto tekee pyöräilystä usein intervallimaista liikkumista, jossa syke kohoaa nousuissa, mutta hapenkuljetuselimistö ja jalkojen lihakset saavat huilitaukonsa alamäkeen laskettaessa.
Pyöräily kohottaa harrastajansa kestävyyskuntoa. Suurten alavartalon lihasten työskennellessä yhtä aikaa, kuluu runsaasti energiaa, joten ajan myötä keho kiinteytyy ja paino putoaa. Pyöräillessä kuormituksen tehoa on helppoa säännöstellä. Pyörällä voidaan polkea verkkaisesti ja nautiskellen, peruskestävyyttä rakentaen tai vauhdikkaasti hikoillen, vauhtikestävyyttä vahvistaen. Varsinkin alkuvaiheessa on järkevää käyttää melko kevyttä vaihdetta ja pyrkiä rentoon, mutta reippaaseen pyöritykseen n. 70-80 poljinkierroksen minuuttivauhdilla.
Pyöräilyssä kehon painoa ei tarvitse liikuttaa pelkästään omalla lihastyöllään eteenpäin. Rullaava eteneminen on ystävällistä nivelille, joten ylipainoinen tai tuki- ja liikuntavaivoista kärsiväkin voi päästä helposti ja suhteellisen vaivattomasti tehokkaan, mutta miellyttävän liikunnan makuun.
Pyöräily on ympärivuotinen harrastus. Lämmin ja vinkalta suojaava kerrospukeutuminen sekä nastarenkaat mahdollistavat fillaroinnin talven pakkasillakin. Kesällä, auringon paistaessa ja lempeän etelätuulen puhaltaessa, pyöräily on nautinto, jota on joskus vaikeaa mieltää liikuntasuoritukseksi.
Hyvä ja huollettu pyörä, säänmukainen vaatetus, suojaava ja istuva pyöräilykypärä sekä turvallinen ja ennakoiva liikennekäyttäytyminen ovat miellyttävän, tuloksellisen ja turvallisen pyöräilyharrastuksen aakkoset.